Vanhat numerot digitilauksessa – kuinka pitkälle arkisto

Vanhat numerot digitilauksessa – kuinka pitkälle arkisto

Moni digitilaaja olettaa saavansa lehden koko historian käyttöönsä, mutta vanhat numerot digitilauksessa ulottuvat todellisuudessa hyvin eri pitkälle lehdestä ja palvelusta riippuen. Joissain palveluissa näköislehtiä voi selata vuosikymmenten takaa, toisissa arkisto loppuu jo muutaman kuukauden kohdalla. Tässä artikkelissa käydään läpi, mistä arkiston pituus riippuu, miten sen voi tarkistaa ennen tilaamista ja mitä luetuille numeroille tapahtuu, kun tilaus päättyy.

Asia koskee etenkin kahta lukijaryhmää. Ensimmäinen haluaa lukea vanhoja juttuja, esimerkiksi sukututkija, opiskelija tai harrastaja. Toinen etsii jotain tiettyä, kuten viime syksyn reseptiä tai koeajoa, ja huomaa, ettei numeroa enää löydy sovelluksesta.

Mistä digitilauksen arkiston pituus riippuu

Arkiston pituus on ennen kaikkea oikeuskysymys, ei tekninen kysymys. Lehden sisältö koostuu toimittajien, freelancereiden, kuvatoimistojen ja kuvaajien töistä, ja vanhoissa sopimuksissa sähköistä uudelleenjulkaisua ei useinkaan ole huomioitu. Kustantaja voi siis omistaa paperisen lehden, mutta sillä ei välttämättä ole oikeutta julkaista samaa sivua digitaalisesti vuosia myöhemmin.

Toinen tekijä on julkaisumuoto. Näköislehti on painetun lehden sivu sivulta toistava kopio, kun taas verkkolehti koostuu yksittäisistä artikkeleista. Arkistot rakentuvat usein eri tavalla: näköislehtiä voi olla tarjolla pitkältä ajalta, mutta verkkojutut saattavat kadota tai muuttua maksullisiksi. Eroa on avattu tarkemmin artikkelissa näköislehden ja verkkolehden eroista.

Kolmas tekijä on raha. Vanhojen vuosikertojen digitointi, tekstintunnistus ja hakutoiminnot maksavat, ja kustantaja tekee ne yleensä vain, jos arkistosta tulee tilaajille selvää lisäarvoa.

Vanhat numerot digitilauksessa eri lehtityypeissä

Pisimmät arkistot löytyvät suurilta sanomalehdiltä. Helsingin Sanomien Aikakone tarjoaa digitilaajille näköislehdet aina 1800-luvun lopulta asti, ja se on suomalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisen laaja kokonaisuus. Maakuntalehdissä, kuten Aamulehdessä, Turun Sanomissa tai Kalevassa, näköislehtiarkisto kattaa yleensä selvästi lyhyemmän ajan. Usein puhutaan muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen, ja tilanne vaihtelee lehtitaloittain. Sanomalehden digipaketin sisältöä on käsitelty tarkemmin artikkelissa sanomalehden digitilauksen sisällöstä.

Aikakauslehdissä arkisto on yleensä lyhyempi. Kustantajien omissa sovelluksissa näkyy usein kuluvan ja edellisen vuoden numerot, joskus vain tilauksen alkamisen jälkeen ilmestyneet. Joillakin pitkän linjan lehdillä, kuten Suomen Kuvalehdellä ja Tekniikan Maailmalla, on ollut tilaajille avattuja historiallisia arkistoja. Niiden laajuus ja ehdot kannattaa kuitenkin aina tarkistaa ajantasaisista tilausehdoista.

Lukupalveluissa, kuten Readlyssä, vanhojen numeroiden määrä vaihtelee nimikkeittäin. Yhdeltä lehdeltä saattaa löytyä useamman vuoden numerot, toiselta vain viimeisimmät. Syy on sama: kustantaja päättää, mitä se lukupalveluun lisensoi. Jos arkistolla on sinulle merkitystä, vertaa tätä yksittäiseen tilaukseen. Vertailuun auttaa artikkeli Readlyn ja yksittäisen digitilauksen eroista.

Näin tarkistat arkiston ennen tilaamista

Kokenut tilaaja selvittää arkiston laajuuden ennen maksamista eikä vasta silloin, kun jotain pitäisi löytyä. Tarkistus vie 5-10 minuuttia:

– Lue tilausehdoista tai tuotekuvauksesta kohta, jossa mainitaan näköislehtiarkisto tai aiemmat numerot.
– Kokeile, näkyykö sovelluksessa arkisto ennen kirjautumista tai kokeilujakson aikana.
– Tarkista, koskeeko arkisto vain näköislehteä vai myös verkkoartikkeleita ja liitteitä.
– Selvitä, toimiiko arkistossa tekstihaku vai pitääkö numeroita selata yksitellen.
– Kysy asiakaspalvelulta suoraan, jos tieto puuttuu, ja pyydä vastaus sähköpostitse.

Haku on käytännössä yhtä tärkeä kuin arkiston pituus. Kymmenen vuoden arkisto ilman tekstihakua on hidas käyttää, jos etsit yhtä tiettyä juttua.

Myytti: ladattu numero jää omaksi

Moni uskoo, että sovellukseen ladattu numero pysyy tabletilla, vaikka tilaus päättyisi. Näin käy harvoin. Digitilaus on käyttöoikeus, ei omistus. Kun tilaus päättyy, sovellus tarkistaa oikeudet seuraavan kirjautumisen tai verkkoyhteyden yhteydessä, ja ladatut numerot lukittuvat tai poistuvat.

Tämä yllättää etenkin lukijat, jotka ovat koonneet esimerkiksi ruoka- tai käsityölehtien numeroita ”omaksi kirjastokseen”. Jos jokin ohje tai resepti on sinulle tärkeä, tallenna se muistiinpanoihin tai tulosta se tilauksen ollessa voimassa. Kuvakaappausten tekeminen omaan käyttöön on yleensä sallittua, mutta niiden jakaminen eteenpäin ei ole.

Poikkeuksiakin on. Jotkut kustantajat myyvät yksittäisiä digitaalisia irtonumeroita PDF-muodossa, ja silloin tiedosto jää ostajalle. Kyse on kuitenkin eri tuotteesta kuin digitilauksesta.

Yleisimmät virheet arkiston kanssa

Arkiston olettaminen markkinointikuvan perusteella. Mainoksessa näkyvä pino kansia ei kerro, montako vuotta taaksepäin numeroita oikeasti löytyy. Ehdoista arkiston laajuus löytyy yleensä yhdellä lauseella.

Tilauksen lopettaminen ennen tarvittavan materiaalin talteenottoa. Tyypillinen tilanne on, että remonttia tekevä lukija tilaa rakennuslehden digiversion puoleksi vuodeksi, irtisanoo sen ja huomaa myöhemmin, ettei kylpyhuoneohjetta enää pääse avaamaan. Ratkaisu on yksinkertainen: kerää tarvittavat sivut talteen ennen viimeistä tilauspäivää.

Yhdistelmätilauksen sekoittaminen pelkkään digitilaukseen. Joskus arkisto kuuluu vain kalleimpaan tilaustasoon. Halvempi digitilaus voi sisältää uudet numerot ilman pääsyä vanhoihin, vaikka sovellus näyttää samalta.

Kun tarvitset vielä vanhempia numeroita

Kun kaupallinen arkisto loppuu, seuraava paikka on Kansalliskirjaston digitoidut aineistot osoitteessa digi.kansalliskirjasto.fi. Sieltä löytyy suomalaisia sanoma- ja aikakauslehtiä vapaasti luettavina, pääosin 1930-luvun loppuun asti. Uudempaa aineistoa voi lukea vapaakappalekirjastoissa, kuten Kansalliskirjastossa Helsingissä ja yliopistokirjastoissa esimerkiksi Turussa, Jyväskylässä, Oulussa ja Joensuussa.

Lähikirjastot säilyttävät aikakauslehtiä yleensä 1-2 vuotta, ja jotkin kirjastot tarjoavat myös digitaalisia lehtipalveluja kirjastokortilla. Yksittäisen vanhan numeron voi usein ostaa myös kustantajan asiakaspalvelusta tai antikvariaatista. Hinta on tyypillisesti lähellä irtonumeron hintaa, keräilynumeroissa enemmän.

UKK

Saanko digitilauksella lehden kaikki vanhat numerot?
Et yleensä. Arkiston pituus vaihtelee muutamasta kuukaudesta vuosikymmeniin, ja se riippuu kustantajan oikeuksista ja tilaustasosta. Tarkista asia tilausehdoista ennen tilaamista.

Jäävätkö ladatut digilehdet käyttööni tilauksen päätyttyä?
Eivät tavallisesti. Digitilaus on käyttöoikeus, ja sovelluksiin ladatut numerot lukittuvat, kun tilaus päättyy. Poikkeuksena ovat erikseen ostetut PDF-irtonumerot.

Mistä löydän lehtiä, joita digiarkistossa ei ole?
Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista, vapaakappalekirjastoista, lähikirjaston lehtivarastosta tai kustantajan asiakaspalvelusta, joka myy usein yksittäisiä vanhoja numeroita.

Arkisto kannattaa tarkistaa ennen tilausta

Vanhojen numeroiden saatavuus on yksi digitilauksen aliarvioiduimmista ominaisuuksista. Jos luet lehteä vain tuoreiden uutisten tai uusimpien juttujen takia, arkiston pituudella ei ole juuri merkitystä. Jos taas etsit ohjeita, tutkit historiaa tai käytät lehteä työssäsi, arkisto voi ratkaista, mikä tilaus kannattaa valita.

Lue ehdot, kokeile hakua kokeilujakson aikana ja ota tärkeät sivut talteen ennen kuin tilaus päättyy. Kun kaupallinen arkisto loppuu, kirjastot ja Kansalliskirjasto auttavat hyvin pitkälle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *